A shorter version of this article in English at www.saabworks.fi
Hankiralli-yhdistys ry on tehnyt merkittävän kulttuuriteon suomalaisen ralliautoilun historian tallentamisessa kustantaessaan “Hankis”-kirjan. Kirja käsittelee Hankirallin yli 50-vuotista taivalta aina vuodesta 1955 vuoteen 1994, johon varsinaisten pitkien Hankirallien voidaan katsoa päättyneen.
Kirjan kirjoittajana on pääosin toiminut Esa Illoinen. Työryhmän jäseninä puolestaan ovat olleet lisäksi Peter Geitel, Jorma Tapola (Hankiralli-yhdistys ry:n puheenjohtaja) ja Urpo Vihervaara (Hankiralli-yhdistys ry:n varapj.)
Hankirallin historia alkaa 1950-luvulta, jolloin Monte Carlo rallissa kilpailleet suomalaiset toivat mukanaan ajatuksen varsinaisesta suuresta talvirallista. Suuresti “Hankirally” aloittikin – ensimmäisellä kilpailulla oli kokonaismittaa yli 1700 km. Matkan varrelle mahtui ajan hengessä niin pikataipaleita, mäkikokeita, tasanopeuskokeita, kuin kisan päätteeksi vielä jäärata-ajokin Helsingin Merisataman edustalla. Hankirallin kautta aikain ensimmäisiksi voittajiksi selvisivät Heikki Puustinen ja Mika Tiivola Volkswagenilla.
Kirja on kokonaisuutena kiinnostava otanta ralliautoilun historiaa Suomessa, teknistä kehitystä, sääntömuutoksia, tuloksia, ajankuvaa ja anekdootteja. Illoisen mukaan kirjan kirjoittamista vaikeutti merkittävästi se seikka, että Helsingin Urheiluautoilijoiden ajauduttua konkurssiin, katosi myös Hankirallin arkisto suurilta osin. Materiaalin keruu oli oma haasteensa, mutta harrastajien ja kilpailijoiden avulla kattava kuva aiheesta saatiin muodostettua. Erityisesti on kehuttava kirjan vaikuttavaa kuvamäärää, jossa on niin kilpailijoiden, harrastelijoiden, kuin ajan kärkikuvaajienkin otoksia kiitettävä määrä.
Toisaalta vajavaisuuksia löytyy mm. ajoreittien ja täsmällisten tapahtumapaikkojen osalta. Osittain siksi, että reitti oli alunperinkin salainen, joten sitä ei kaikilta osin paljastettu kuin kilpailijoille ennen lähtöä, eikä reittikarttoja täten ole julkaistu missään muualla. Ja toisena syynä em. HUA:n arkiston katoaminen.
Statistiikka-friikkiä kirja ei myöskään tyydyttäne, sillä tuloslistauksissa on mainittu lähinnä kymmenen kärki ja näiden pisteet/kokonaisajat. Yhtä kaikki, kokonaisuutena kirja on ehdottomasti kotimaisen rallikirjallisuuden parempaa antia. Saabistia tietysti lämmittää Saabien runsas määrä kirjan sivuilla. Onhan Hankiralli sentään voitettu peräti 12 kertaa Saabilla.
Anekdoottina kerrottakoon, että pariskunta Simo ja Mirja Lampinen on vuonna 1968 voittanut Hankirallin Saab 96:lla. Milli oli jo lopettanut kilpailemisen, koska lasten kannalta pidettiin liian riskialttiina, että molemmat vanhemmat kilpailevat – varsinkaan samassa autossa. Simon vakikartturin sairastuminen johti kuitenkin siihen, että Milli hyppäsi viimeisen kerran kartturin pukille. Matkan varrelle sattui ulosajo ja Milli joutui työntöhommiin. Seuraavalla aikatarkastusasemalla ei aikakorttia löytynytkään. Hetken aikaa näytti jo siltä, että se olisi tipahtanut hankeen Millin tuupatessa Saabia takaisin tielle. Tilanne kuitenkin laukesi, kun kortti löytyikin repsikan penkin alta, jonne se oli hötäkässä lennähtänyt.
Kirjan voi tilata Hankiralli ry:n kotisivuilta www.hankiralli.fi
Kuvia julkaisutilaisuudesta:
